<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Milon matkassa vuosi on mennyt niin hurjaa vauhtia eteenpäin, ettei toimittaja ole ehtinyt edes raportoimaan kaikkia mukavia juttua ja tapahtumia..kuviakin olisi paljon laittamatta.

Akusta on tullut ehdottomasti paras kaveri isolla P:llä, yhdessä ollaan lenkkeilty ja leikitty paljon!

Uusia tuttavuuksia ovat mm. kultsupoika Vukke, Espanjalainen sulotar Rosa, pikkuinen perrotyttö Kiia, sekä Rölli göötti. Röllin kanssa ollaan saatu tutustua uusiin metsämaastoihin joista sitten enempi vähempi rapaisina tultu kotia :)

 

Lunta oli hetken, ja siitä nautittiin kovasti sen ajan mitä sitä kesti! Pimeinä aikoina tietämme valaisee Milon ledi-panta joka välkkyy sinisen-punaisen-valkoisen-väreissä. Siitä jaksaa jokainen ohikulkija huomauttaa, ja lapsetkin ristivät Milon joulukoiraksi.. no joo, onhan se niinkin, vaikka itse miellän että Jenkki-värit :)

 

On muuten kumma, miten koirukset haluaa olla kaikessa mukana! Me ollaan yhdessä paketoitu lahjoja (älkää ihmetelkö siis niitä vaaleita karvoja teippien luona!), viritelty radiota (joo, tämä kanava on hyvä, anna mä vähän haistan sitä laitetta), availtu kaiutinpakkauksia (hmm.. mitä kivaa täältä löytyy), virkattu pipoja (pitääks sun just siinä mun massun alla pitää sitä lankakerää! Ja kuka käski valita mustan langan??? ) ja sen sellaista. Joka kerta kun jotain teen, on siellä yksi nykyisin vaaleakirsuinen kuono mukaan tunkemassa :D Onko näin muilla, vai sattuuko kultsut nyt vaan olemaan erityisen uteliaita???

 

Massuvaivat olivat jo jonkin aikaa taaksejäänyttä, kunnes taas erehdyin antamaan jotain, joka sai aikaan sen, että menihän se yksi matto taas pesuun. Ollaan pidetty aika tiukkaa nappula-kuuria, ja vähennetty viljat ja hiilarit mahdollisimman pois. Nirso yösyöppö koirani on sitten yön pimeinä tunteina joutunut nälän riuduttamana viimeisillä voimilla  syömään kuppinsa tyhjäksi -odoteltuaan koko päivän, että sinne kuppiin tulisi jotain MUUTA.. 

 

Askartelut (lue: sotkemiset) on jääneet jo melkein pois, ehkä se 2 vuoden maaginen ikä alkaa tehdä tehtävänsä ja Milosta tulee kuin tuleekin aikuinen :) Tuokohan koira-aikuisuus myös sen, että treenaus taas jaksaa kiinnostaa? Tehtiin nimittäin eilen viikkojen tauon jälkeen vähän tottelevaisuustreeniä, ja Milo oli ihan täpinöissään. Nyt meni todella hyvin liikkeestä paikalleen jääminen, joka vielä viimeisillä koulutuskerroilla takkuili :) Tästä on hyvä jatkaa toko-treenausta iltojen pidetessä..ehkä me vielä joskus uskaltaudutaan edes leikkimieliseen kisaan... taippareista puhumattakaan. Keväseen on vielä onneksi matkaan, joten harjoitella ehtii hyvin :) Taippareista tulikin mieleeni, vuoden viimeinen visainen kysymys: Miten selittää kultaiselle NOUTAJALLE ettei hän ole JÄNISKOIRA, vaan noutaja, jonka kuuluu ottaa LINTU SUUHUN ja TUODA se omistajalle????

 

"Rakas joulupukki, tuo lahjaksi parempaa ruokaa, uusia pehmoleluja(vähän isompia kuin nuo nykyiset) , paljon herkkuluita, mammalle paljon lomaa ettei mun tarvii olla yksin, paljon tyttökoiria tänne kotikulmille ja uusia tyttökavereita lenkkiseuraksi, uima-allas (tarpeeksi iso), ja sadetakki ois kans kiva kun nykyisin sataa koko ajan. Emmä muuta tarvii. Hyvää joulua!!! Niin, ja tuo mun kamuillekin lahjoja jookos?!?! "