On taas hivenen aikaa vierähtänyt kuulumisten kirjoittamisesta..johtuneeko ehkä Milon vilkaasta sosiaalisesta elämästä tai emännän saamattomuudesta purkaa kuvia kamerasta.. no varmaan molemmista. Milo on päässyt leikkimään ja peuhaamaan tyttöjen Lillin (Lagotto Romagnolo) ja Nekun (walessprinkku) kanssa. Sitten olemme tutustuneet Landseer Retuun, jonka kanssa on ollut todella kunnon härväämistä ja painimista,  kokoa kun molemmilla riittää. J

Ollaan lenkkeilty Remun kanssa (walessprinkku u) ja tutustuttu uusiin mielenkiintoisiin koiramaailman hajuihin ja maisemiin.

 

Milo ja Nekku odottaavat kepin sinkoutumista ilmaan

 

Sunnuntaina 2.3. oltiin ihan huippupaikassa: nimittäin Hyvinkäällä koirakylpylässä! Kiitos Annin ja Arjan ja kultsutyttöjen kun Milon kanssa päästiin mukaan. Se oli extremehieno kokemus sekä minulle & koiralle: oli hyvä mieli, kun näki miten koira nautti ja innostui uimaan koko tunnin ajan.

Lystiä oli koko rahan edestä, ja Milo meinasi jatkaa vielä seuraavalle vuorolle.. täytyy ottaa ehdottomasti uusiksi! Altaassa oli välillä ruuhkaa neljän koiran toimesta (vanhin odotteli pääasiassa poispääsyä kuivalla maalla) ja leluista meinasi tulla kiistaa. Kilpauinniksi se paikkapaikoin meni.

Milo keksi, että altaalle johtavaa ramppia vasten on hyvä ponnistaa veteen.. omistaja varautuu ensi kerralla märkäpukuun ..

Lopputulemana oli muuten tosi väsynyt koira. Me mentiin illaksi vielä lastenvahtipuuhiin, mutta eipä Miltsistä paljon seuraa lapsille ollut. Nukkui vaan..

 

Hmm.. tuonneko pitäs uskaltaa..

 

Onnellinen vesikoira

Kuka ehtii ensiksi?

Milo, se oli mun lelu!!!

Ihminenkin sai osan lystistä.. märkä lelunheittäjä :-)

Onnellinen vesikoira osa 2

Milo tykkää hypätä veteen

En haluu tulla vielä pois

 

Koirakoulun toinen osa meni jo ekaa kertaa huomattavasti paremmin! Aluksi meillä oli

Koiran palkitsemista leikin avulla. Sai joko leikkiä vetämisleikkiä tai noutoleikkiä. Me tehtiin molempia, kun mukanamme ollut lelu siihen soveltui. Sen jälkeen harjoiteltiin taas kontaktikävelyä,

Ja siinäkin pitää muistaa palkata sieltä ulkokautta. Vaikeaa, ja samoin tietenkin se oikea-aikaisuus, eli palkkio silloin kun koira katsoo. Ja seisahdutaan kun palkitaan.

Uutena asiana tuli liikkestä seisahtumisen opettelu. Tarkoitus siis, että kun annetaan komentosana, koira jää niille sijoilleen paikalleen (seisten) ja omistaja jatkaa kulkuaan. Tätä voi opettaa vaikkapa niin, että kontaktikävelystä koiran eteen ja Stop ja palkka ja taas jatkuu. Toinen tapa (aika kätevä varsinkin kun on lunta) on jättää koira kauemmaksi, kutsua luokseen ja alakautta heittää pallo/lumipallo Ja sanoa samalla se seisahduskomento -> koira pysähtyy ja saa heti palkkion.

Itse aloin ensiksi käyttää seis-sanaa, mutta sitten hokasin, että sitä kun tulee käytettyä jo muutenkin aika paljon eikä se ole ehdoton niin vaihdoin Stop-sanaan. No, ei siinä mitään kun vaan aina muistaisi käyttää oikeaa sanaa. Toissailtana treenasin niityllä tuota harjoitusta ja se meni oikein hyvin, Milo jää hienosti seisomaan paikalleen ..mutta ensimmäiset toistot meni ihan väärällä sanalla L Kyllä saa koira paljon antaa anteeksi tälle vadelle!

Harjoittelimme koirakoulussa myös rauhoittumista. Itse istutaan ja koira laitetaan makuulle eteen ja pidetään kättä lapojen päällä..ehkä silitelläänkin. Muuten ihan kiva, ja kotioloissa onnistuu mutta eihän tuota adhdhyperaktiivista apinaa saanut siellä koirien keskellä edes makaamaan rennosti..istu vaan ja katteli mitä muut tekee J

Saamme opettaa koiralle jonkun tempun, joka pitää esitellä viimeisellä tunnilla. Minulta kysyttiin, että minkä tempun aion opettaa, jolloin hätäpäissäni sanoin että kuolemisen. No joo, se on opetettu ansiokkaasti jo parille dogille, joten en usko epäonnistumiseeni J Itse asiassa, sitä ollaan jo harjoiteltu kotona… Temppujen opettaminen siis vahventaa suhdetta omistajan ja koiran välillä, se on tässä se clue.