Blogin pohja on ollut jo monta viikkoa valmiina, Kiitokset Anskulle tästä! 

Alkuvuosi on ollut aika hulinaa Milon elämässä. Ollaan tutustuttu Perkkaan koiriin, alueeseen, metsäpläntteihin ja niitystä on tullut hyvä harjoittelupaikka lenkin lomassa. Paikallaolo sujuu kuin vettä vaan pitkiäkin aikoja, tosin vasta vaan istuen. Noutaminen on mielipuuhaa, ja palautus toimii suoraan heittäjälle takaisin käteen tuotuna. Etsiminen tuottaa hieman päänvaivaa ja useita kierroksia, mutta pääsääntöisesti kaikki löydetään.. paitsi lumen alle hautautunut lelu, jota 2 päivänä käytiin etsimässä.Lopulta senkin Milo onnistui löytämään :-)  Seuraaminen, sivulletulo - toimii mutta vetämisen kanssa tehdään joka lenkkikerta töitä!

Milon mamma on joutunut myös tekemään jonkinverran iltaisin /vkonloppuisin töitä, joten hoidossakin nuori herra on ollut useampaan otteeseen. On suuri apu kyllä hoitajista, eli siis megakiitokset teille!

Tänään ystävänpäivänä saatiin kuulla, että päästiin kevääksi treenaamaan tokoa (aloittelijoiden ryhmään), reenit aina keskiviikkoisin ja toivottavasti se vähentää aktiivista päiväajan askartelua kotona!

Sorsat on meillä erittäin suuri kiinnostuksen kohde. Johtueenko sitten siitä, että ne ääntelee samalla lailla kuin oma lelusorsa ja jopa värityskin liippaa hyvin lähelle.. mutta niitä on pysähdyttävä aina tuijottelemaan.

Muita 'talvisia' kuvaotoksia